Meillä käy usein ulkomaalaisia vieraita, varsinkin saksalaisia. He tulevat tänne ja valloittavat koko talon. He viipyvät usein pari viikkoa. Suomalainen menee lomamatkalle usein vain viikoksi kerrallaan. Saksalaiset lomailevat useimmiten ainakin kaksi viikkoa kerrallaan.

Meillä oli taas saksalaisia vieraita. Miehen sisko on pariisilainen. Hän on naimisissa ranskalaisen miehen kanssa ja asunut Pariisissa jo yli 25 vuotta. Nurmijärvi oli hänelle melko eksoottinen paikka. Eniten hän tietysti ihmetteli öiden valoisuutta. Hän ei saanut unta yöllä, ennenkuin laitoimme ikkunaan tumman kankaan roikkumaan. Uni tuli vasta, kun huoneessa oli täysin pimeää. Saksalaiset tytöt taas pystyivät nukkumaan pelkkien sälekaihtimien antaman pimeyden turvin.

Sunnuntaina oli kaunis ilma ja minä päätin viedä naiset pienelle retkelle Nurmijärvellä. Ajoimme ensin Taaborinvuorelle. Siellä oli veistoksia näytteillä. Niitä katseltiin ja ihmeteltiin. Jokin niistä miellyttikin vieraitani. Esimerkiksi se joka muistutti Sputnikia.

Vieraat tutustuivat museotaloihin suurella mielenkiinnolla. Kerroin suomalaisesta asumisesta entisinä aikoina ja naiset ihmettelivät, että talot olivat loppujen lopuksi vielä aika nuoria. Vain sata vuotta sitten asuttiin vielä Taaborin vuorelle siirretyissä  taloissa! Vähemmänkin aikaa sitten! Kerroin heille, että suomalaiset ovat vasta tulleet metsästä. Hmm... tai oikeastaan ovat siellä vieläkin.

Pariisilaisvieraani rupesi kyselemään kahvia ja leivonnaisia. Vein naiset Taaborinvuoren kahvipaikalle. Se ei oikein houkutellut heitä. Kaikki katsoivat vähän kummeksuen muutamaa pullaa ja jotain mustikkapiirakan tapaista muovikuvun alla. Heitä ei innostanut juoda kahvia muovimukista. Kysyin myyjältä jotain toista kahvipaikkaa Nurmijärvellä. Hän ystävällisesti selosti minulle tien Nurmijärven kirkonkylän ravintolaan, jossa on ulkoterassi.

Lähdimme ajamaan Kirkonkylään, mutta matkalla halusin pysähtyä Myllykosken kohdalla. Kävelimme kosken rantaan ja ihastelimme sitä. Näimme kalastajia ja reippailijoita. Ilma oli kaunis. Keskustelimme luonnonkasveista. Luulen, että ulkomaalaisvieraani olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Luontoa ja sinne oli helppo mennä.

Palasimme takaisin autoon ja lähdin ajamaan kohti Kirkonkylää. Ajoin Taaborinvuorelta saamieni ohjeiden mukaan. Voi kauhistus! Bensa-aseman takapihalla oli joku paikka, jonka nimi oli ravintola. Ulos oli rakennettu jonkinlainen "terassi", jossa oli kaksi  punaista aurinkovarjoa sekä muutama pöytä. Yhden pöydän ääressä istui miehiä olusilla. Käänsin äkkiä autoni ja hurautin pois!

Esittelin Nurmijärven keskustaa vierailleni. Naiset hymyilivät. Yritimme löytää kahvilaa. Oli kioski, oli pizzapaikka... Ei löytynyt kahvilaa. Päätin ajaa Rajamäkeen.

Ei löytynyt Rajamäeltäkään kahvilaa. Siellä oli myös joku nurjuinen "kaljaterassi". Kahvila oli joskus ollut, mutta se oli suljettu. Muistin, että Klaukkalassa on ainakin kaksi kahvilaa: Kotokahvila ja Café Hugo. En edes viitsinyt ajaa Klaukkalaan, koska kumpainenkin kahvila taitaa olla sunnuntaisin kiinni. Ainakin Café Hugo. Kotokahvilasta en ollut varma.

Ajoimme takaisin kotiin ja keitimme kahvit. Kaupasta ostimme matkan varrella jotain kahvin kanssa kelpaavaa. Ainakin Pariisitar oli kovasti pahoillaan, kun ei päässyt oikeaan kahvilaan Suomen maaseudulla. Mutta missä ne kahvilat ovat? Sellaiset kahvilat, joissa saa kahvia oikeasta kupista ja ovat auki sunnuntaisin?

Missä on Nurmijärvellä paikka, jonne voi viedä ulkomaalaiset vieraansa, eikä tarvitse hävetä? Onko sellaista? Minäkin kaipaan mukavaa kahvilaa, jossa saa tuoreita leivoksia kahvin kanssa. Voi meitä!

Hopi hopi Nurmijärveläiset! Pankaapa kiva paikka pystyyn, jossa viihtyy niin suomalainen kuin ulkomaalainenkin.